Say goodbye to the world you thought you live in
Yksi elämäni parhaista päätöksistä so far oli muuttaa viime keväänä kahdeksi kuukaudeksi Espanjaan. Meillä on koulun kautta mahdollisuus tehdä työharjoitteluja myös ulkomailla ja aikani Serranon perhettä katseltuani ajattelin että Espanja se on. Tarkemmin elämästä Espanjassa voi lukea täältä, tässä postauksessa ajattelin keskittyä siihen, miksi Espanja teki niin lähtemättömän vaikutuksen.
Jostain auvoisista yläastevuosista asti minun bucket listilläni (jos joku keksii miten tämä suomennetaan niin kertokoon toki, asioita mitä tahdon tehdä ennen kuolemaani?) on ollut sama haave: matkustaa Espanjaan. Sen tein: matkustin. Ja palasin.
En lähtiessäni arvannutkaan, kuinka paljon voisin kaivata sinne takaisin. Joskus paljon, joskus niin paljon, etten muuta osaa ajatella.
Eniten kaipaan kaikista pienimpiä hetkiä: työmatkaa meren rantaa pitkin, ovikoodin näppäilyä, ihmisten vilpitöntä välittämistä. Aamu-uutisia, joiden nopeasta espanjankielestä en paljoa ymmärtänyt, mutta oli ihanaa, jos ne saattoi katsoa jonkun kanssa. Sitä, kuinka saatoin loputtomiin ihailla kaupungin rakennuksia. Ei moiseen arkkitehtuuriin Rovaniemellä törmää.
Suomessa asumisessa on tietysti puolensa, mutta jokin Espanjassa viehättää vielä enemmän.
Jos elämä menee niin kuin toivoisin, on minulla vuoden päästä menolippu Barcelonaan. Paluulipun ostan sitten kun siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti